18.1.2018

Aktiivisuusmittarit ja tarkkuuden illuusio

Moni kantaa tätä nykyään ranteessaan aktiivisuusmittaria, joka laskee päivän aikana kertyneitä askelia ja varoittaa liian pitkistä istumisjaksoista. Kaikenlainen itsensä mitaaminen onkin nykyään helppoa. Mittaamisesta on useille hyötyä, mutta täysin ongelmatonta se ei ole - muun muassa Anette Palssa on pohtinut aihetta äskettäin VirtaKlinikan blogissa. Anette toteaa, että vaikka itsemonitorointi näyttäisikin olevan suotuisaa terveyden kannalta, ongelmana on se, että mittausinto laantuu yleensä jonkin ajan päästä.



Aktiivisuuden mittaamiseen liittyy myös valheellisen tarkkuuden ongelma. Esimerkiksi Helsingin sanomien sinänsä ansiokkaassa painonhallinnan ja kalorilaskennan ongelmia käsittelevässä jutussa (valitettavasti vain tilaajille) annetaan ymmärtää, että aktiivisuusmittarit mittaisivat energiankulutusta:
"Edes aktiivisuusrannekkeet eivät pysty mittaamaan sitä, paljonko toimistotuolissa heilumisen kaltainen huomaamaton liike vie päivän mittaan energiaa."
Todellisuudessa aktiivisuusrannekkeet mittaavat kiihtyvyyttä, eivät energiankulutusta. Energiankulutus, jonka ranneke ilmoittaa, on vain (toivottavasti kohtuullisen hyvä) arvio, joka perustuu päivän aikaiseen liikkumiseen (mitä kiivaammin käsi ja siinä oleva aktiivisuusranneke heiluvat, sitä tarmokkaammin algoritmi olettaa henkilön liikkuvan) sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin (esim. paino, pituus, sukupuoli).

Aktiivisuusrannekkeen ilmoittama energiankulutus on arvio, ei absoluuttinen totuus.

Prosessissa, jonka tuloksena energiankulutus ilmoitetaan, on monia vaiheita, joissa voi syntyä virhettä. Mittari voi tulkita käden liikkeet kävelyksi, vaikka rannekkeen käyttäjä olisi paikallaan (neulovat aktiivisuusrannekkeen käyttäjät tietävät, että neuloessa kertyy yllättävän paljon askelia!). Toisaalta vaikkapa pyöräillessä käsi voi olla suhteellisen liikkumattomana, joten mittari ei välttämättä ymmärrä käyttäjänsä liikkuvan. Lisäksi algoritmi, jolla energiankulutus lasketaan, on kullakin valmistajalla omansa, joten samasta datasta samalla käyttäjällä laskettu energiankulutus voi olla eri.

Siispä suhtautukaamme maltillisesti aktiivisuusmittareiden tuottamaan dataan. Esimerkiksi askelmäärien seuraaminen voi olla hyödyllistä ja hauskaa ja kannustaa niiden lisäämiseen, mutta kannattaa pitää mielessä, että mittarin ilmoittama energiankulutus on parhaimmillaankin vain hyvä arvio, ei absoluuttinen totuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti